Tervetuloa

Tervetuloa Matin pieneen kulttuuriblogiin. Tällä sivulla on muutamia lyhyitä kirjoituksia koskien lähinnä omakustantamista. Vanhoja kirjoituksiani en säästele, jos niissä käsittelemäni asiat ovat itselleni jo historiaa. Ja koska poistelen vanhoja kirjoituksiani melko surutta, ei tarvitse ihmetellä jos tämä on tämän artikkelisivun ainoa artikkeli…

Mutta VIHDOINKIN. Pitkän pähkäilyn ja melkein yhtä pitkän toteuttamisen jälkeen: Esikoisromaanini on ladattavissa PDF-tiedostona sivulta E-kirja. Ole hyvä ja ota, mutta toivon että vilkaiset ensin vähän lisenssiehtoja. Lisenssiehdot löytyvät samaiselta E-kirja -sivulta.  Voit myös tutustua kirjaan sivulla Seuraava pysäkki -kirja.

Sivulla ”Minä, Matti” on pieni henkilökuva itsestäni ja (julkinen) sähköpostiosoitteeni.

Sivulla ”Omakustantaminen” on joitain käytännön ohjeita sinulle, joka suunnittelet kirjan omakustantamista.

Matti K

Kategoria(t): Omakustantaminen, Pienkulttuuri | Avainsanat: | Kommentoi

Suomalainen mies harrastaa

Suomalaisella miehellä on kaksi lempiharrastusta: Pilkkiminen ja saunominen. Pilkkiminen on siinä hyvä harrastus, että siinä pääsee mahdollisimman kauas muista ihmisistä.

Sen kuin jurottaa järven tai meren jäällä tarpeeksi kaukana kaikista ihmisistä, ja odottaa tuleeko kalaa.

Sitä paitsi pilkkimisessä on haasteita: pilkkikilpailut. Ah sitä auutuutta kun menee punnituspaikalle sen jälkeen kun on löytänyt oikein makean pilkkireiän.

Toinen suomalaisen miehen intohimo on saunominern. Ympäri vuoden. Saunassa saa kiusata itseäään ja piiskata itseään koivuraipoilla ihan vapaasti saamatta masokistin mainetta itselleen. Päin vastoin, maine vain nousee.

Ei aina mene hyvin suomalaisella miehellä.

 

  • MK –
Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Hyvinvointi

Koska Matin pieni kulttuuriblogi kantaa huolta lukijoittensa hyvinvoinnista – niin kuin kaikki vastuulliset mediat nykyään – välitämme teille terveysneuvojamme vinkin terveelliseen aamupalaan.

Tämä vaatii hieman valmisteluita. Ensin pitää ostaa kimppu banaaneja ja niitten kuoria ei saa huuhdella (koska banaanikärpästen munat ovat kuoren pinnalla),  ja pitää niitä keittiön pöydällä kunnes tuloksena on soma kärpäsparvi. Tämä vaihe kestää yleensä kolmesta viiteen päivään. Jos kärpäsistä haluaa eroon, se on ihan toinen kysymys.

Kun kärpäsparvi on tarpeeksi tiheä, kaadetaan illalla tuoppiin puoli litraa keskiolutta ja aletaan odottaa aamua.  Kärpäset ovat hyvin persoja oluelle ja ja niin kun aamu koittaa, meillä on loistava aamunaloitusjuoma oluesta ja siihen hukkuneista kärpäsistä.

Kärpäset tuovat juomaan tarpeellisen määrän proteiinia (älkää naurako, ihmiskunnan tulevaisuus on hyönteissyönnissä), Proteiini aamulla pitää nälkää pitkälle puoleen päivään.

Siis ei muuta kuin proteiiniolut naamaan heti aamusta, ja sitten ahkerana päivän askareisiin.

 

 

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi

Edes jotain lohtua…

Katsoin tammikuun lopussa ikkunasta, en muista päivämäärää, mutta ulkona oli satanut lunta ja oli suojasää. Siis katsoin ikkunasta ja vastakkaisessa pienessä puistikossa oli nuoria perheitä pienten lastensa kanssa tekemässä lumiukkoja.

 

Olin hyvin iloinen, vaikka tiesinkin että keskellä Helsinkiä lumiukot kaatuvat hyvin nopeasti, viimeistään seuraavana viikonloppuna.

 

Mutta, kuin sattumalta, Hesarin kuvasivulla oli parin päivän päästä kuva Itä-Ukrainasta, missä oli sillä hetkellä rauhallinen hetki, ja lapset tekivät… lumiukkoja.

 

En voi sille mitään. Ne kuvat koskettivat minua enemmän kuin mitkään muut kuvat tuosta niin dramaattisesta Itä-Ukrainan sodasta.

En voi täältä tehdä mitään. Muuta kuin pyytää: Jättäkää edes lapset rauhaan. Tiedän että sota on kammottava asia, ja on lapsellista pyytää rauhaa edes lasten takia, mutta silti. Eikä Ukraina ole ainoa paikka maailmassa. Voin vain pyytää…

MK

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Valtakunnansyrjäytynyt

Valitsijoille

Haen perusteilla olevasta Valtakunnansyrjäytyneen virastosta paikkaa itselleni. Minua kiinnostaa erityisesti Virallisen valtakunnansyrjäytyneen virka, mutta muutkin virat/toimet otan huomioon.

Suosituksina voin mainita useita jaksoja psykiatrisessa hoidossa (siihen aikaan kun sinne vielä pääsi), opintojen keskeytymisen alempaan korkeakoulututkintoon, ja a-a:n eli alkavan alkoholismin. Myös nykyisen statukseni työkyvyttömyyseläkeläisenä ja lähes erakkona voin mainita suosituksina valittaessa Valtakunnansyrjäytynyttä.

Täytän hakuehdot myös siinä, että olen tarpeeksi syrjäytynyt tuodakseni syrjäytyneitten asiaa esiin, mutta en niin syrjäytynyt että dokaisin kaiken aikaa aivoni pihalle. Erityisesti haluan mainita monet psykiatriset diagnoosini, jotka ovat johdattaneet minut kosketuksiin mitä erilaisimmista psykiatrisista häiriöistä kärsivien ihmisten kanssa (Mukaan lukien useampia kuin yksi psykiatri). Yritin saada aikaan puhtaan Canastan eli seitsemän eri psykiatrista diagnoosia, mutta psykiatrit pirulaiset alkoivat poistaa lopusta aina yhden diagnoosin lisätessään listan alkuun yhden. Tämä on vain yksi pieni esimerkki siitä, mitä olen syrjäytyneenä joutunut kokemaan, ja minkä kokemuksen haluaisin jakaa muitten syrjäytyneitten kanssa. Uskon että voisin erittäin esimerkillisesti tuoda esiin sen toisen puolen todellisuudesta, jossa monet suomalaiset elävät, mutta harvat ns. tavalliset ihmiset tietävät mitään.

Olen valmis antamaan persoonallisuuteni ja kasvoni syrjäytyneitten hyväksi. Vaatimaton palkkatoiveeni on 6000 euroa kuukaudessa Valtakunnansyrjäytyneen virasta, muista toimista voimme käydä palkkaneuvottelut erikseen.

Vastaustanne odottaen, Matti K, Omakustantaja

Kategoria(t): Kulttuuri yleisesti, Pienkulttuuri | Kommentoi

Kesähitin kirous

Kaikista meistä kesä on kiva. Ainakin melkein kaikista. Mutta kesässä on jotain joka ärsyttää minua vuosi vuodelta enemmän. Se on radiakanavien kesähitti.

Hitin rytmi menee sunnilleen ta-ta-ta-tam-tam-tam, ja sitten tätä viehättävää ja lähes ainutlaatuista rytmiä toistetaan kerta toisensa jälkeen. Hitti on yleensä ns. discoa, joka suomessa tarkoittaa jonkinlaista sovellettua humppaa (Saksan kautta meille tullut two-step.). Ja koska epävirallisen kesähitin asema takaa suuren soitettavuuden kaikilla mahdollisilla radiokanavilla, ”kaikki” yrittävät saada sen aikaan.

Kesähitin pitää olla nopeasti korvaan tarttuva, menevä, varsinainen korvamato. Ja kun se tulee kymmenen kertaa päivässä eri kanavilta (ja joskus samaltakin), se alkaa väistämättä ärsyttämään. Puhumattakaan siitä, että sen kertosäkeestä tulee nopeammin kuin pikaisesti kirjaimellisesti sanoen ikimuistoinen.

Tulevana kesänä olen ajatellut pitää radion kaukosäädintä käden ulottuvilla, jotta voin vaihtaa kanavaa aina kun kesähitti alkaa soida. Vain sillä tuloksella että se alkaa toiselta kanavalta hieman toisesta kohdasta.

Ei, varjele Luoja meitä kesähiteiltä. Mutta Luojalla on varmaankin parempaa tekemistä, kuin vahtia suomalaisia radiokanavia.

Juontajat, armahtakaa meitä, toivoo

Matti K

P.S Tekiköhän W.A.Mozart joka vuosi kesähitin?

Kategoria(t): Kulttuuri yleisesti | Kommentoi

Jääkiekkokulttuuria 3

Olen kirjoittanut tuossa jonkin aikaa sitten (anteeksi laiskat päivitykset) jääkiekkoväkivallasta. Enää en kirjoita aiheesta, enkä puutu koko asiaan. En boikotoi henkilökohtaisesti asiaa (ja mitä se muka hyödyttäisi), katson kiekkoa televisiosta kun satun näkemään. Mutta kaukalon laidalle minua on turha livenä houkutella.

Minua voi pitää neitinä, jos haluaa, mutta minun mielestäni vastustajan tahallinen vahingoittaminen kuuluu vain urheilulajeihin joissa molemmat tietävät että se on pelin henki. Kuten nyrkkeilyssä on. Jos minulla olisi poika, yrittäisin saada hänet kaikin keinoin vaikka hiihtämään tai pelaamaan jalkapalloa, mutta en kiekkoilemaan.

Tämä on vaatimaton, ja luultavasti viimeinen mielipiteeni tästä aiheesta.

MK

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Neulominen ja seksi

Pyydän anteeksi lukijalta, että turvaudun ns. keltaisen lehdistön tyyliin. Raflaava otsikko ja sitten kirjoitankin asian vierestä. Itse neulomisen ja seksin välinen suhdehan on hyvin yksinkertainen. Seksi on kivempaa, mutta neulomista jaksaa kerralla pitempään.

Mutta oikeastaan olen jo halunnut pitemmän aikaa kirjoittaa neulomisesta ja sukupuolesta. Siis miksi julkisella paikalla neulova nainen on ihan luonnollinen näkyy, mutta…

Tai kerronpa kuinka tulin viime lauantai-iltana kaukojunalla kohti Helsinkiä. Hieman edessäni, toisella puolella käytävää istui nuori nainen joka neuloi. Melko monimutkaista tekelettä. No, minä en malttanut itselleni mitään, ja kävin juttusille. Kysyin siltä mitä se teki, ja kerroin itsekin harrastavani neulomista. Me juttelimme pitkät tovit neulomisesta, ja nainen otti asian ihan luonnollisesti. Ikään kuin se olisi ihan normaalia että myös mies neuloo. Kun kiinnitin huomiota siihen, että jos neuloisin junanvaunussa ja paikalle sattuisi känninen nuorisoporukka, se vetäisi minua ensin neniin, ja kysyisi vasta sitten: oletko sä joku h***n homo. Siinä vaiheessa minun olisi turha selittää, että olen kyllä umpihetero mutta tullut ulos kaapista neulomisen suhteen. Minusta tuntui että tämä nuori ja hyvin kiva nainen ymmärsi täysin.

Kyseinen nuori nainen sanoi (omasta, käsittääkseni naisnäkökulmasta) kaksi asiaa hyvin kauniisti: Tuntui kuin olisi tavannut sielunsiskon, kun tapaa neulovan miehen. Ja toisekseen, vaikka ei tiedä toisesta ihmisestä mitään, niin neulominen on heti yhdistävä tekijä.

Niin kuin olikin. Me juttelimme – kuten jo kirjoitin – melko pitkään neulomisesta.

Mutta mikä on ongelmana jos mies neuloo julkisesti. Tai edes tunnustaa sen. Naisten kohdalla en ole tavannut mitään ongelmaa (toistaiseksi), mutta toiset miehet… en ole varma, mutta pelko turpiinsa saamisesta on kyllä mielestäni ihan aiheellinen. Ainakin jos ollaan tulossa lauantai-iltana kaukojunassa kohti Helsinkiä.

Minä kerron teille asian, joka ei ole yleisesti tiedossa. Neulovia miehiä on paljon enemmän kuin niitä jotka tunnustavat asian avoimesti. Neulominen on kivaa, ja sillä saa tehtyä vaatteita joista on todella hyötyä jollekulle. Eikä kaikilla miehillä ole pääsyä puutyöpajalle. Koristeaskartelu taas… ihan kiva jos joku pitää siitä, mutta omasta mielestäni maailmassa on ihan tarpeeksi krääsää jo ennestään.

Mutta asia liittyy suurempaan kokonaisuuteen. En halua valittaa. Enkä kiihdyttää sukupuolten välistä sotaa, mutta minusta naisen sosiaaliset roolit ovat nykypäivän Suomessa paljon laajemmat kuin miehen. Poikkeuksen tästä tekee teini-ikäisten nuorten seksikokeilut. Niissä luultavasti tyttöjä vahditaan paljon tiukemmin kuin poikia. Mutta kyllä siinäkin tasa-arvo lisääntyy.

Toisaalta, ihan provosoidakseni, otan esiin transvestismin. Eli ristiinpukeutumisen. Eli sen että mies haluaa (syystä tai toisesta) pukeutua naisen vaatteisiin. Ilmeisesti se on fetissi, eikä mitenkään ”vaarallinen”. Mutta miksi trasvestistit ovat poikkeuksetta miehiä. Selitys on yksinkertainen. Nainen voi pukea töihin suorat housut, puvun takin, pukupaidan ja solmion. Ja se hyväksytään ihan OK. Todetaan ehkä vain että se on aina ollut hieman boheemi pukeutuja. Eli miehen pukeutuminen naisen tavalla on ”luonnotonta”, mutta naisen pukeutumiskoodi saa sisältää miehisiä vaatteita vaikka kuinka paljon, eikä se herätä enempää kummastusta.

Minusta on vanhemmiten tullut kiukkuinen ja jyrkkä mies tasa-arvoasioissa. Jo alusta asti tyttöjen ja poikien kasvatus poikkeaa toisistaan. On tosi upeaa tytölle olla isän tyttö. Mutta tosi kaameaa jos poika on mammanpoika. Sukupuolet Suomessa eivät todellakaan ole tasa-arvoisia, mutta kumman hyväksi vaaka on kääntynytkään…

Siis tulen nyt julkisesti ulos kaapista neulovana, keski-ikäisenä heteroseksuaalina miehenä. Mutta kuvaavaa tilanteelle on se, että uskallan tehdä sen (toistaiseksi) vain blogissani.

Hyviä neulomishetkiä kaikille sisarilleni ja veljilleni neulomisessa.

– MK –

Kategoria(t): Neulominen | Kommentoi